Herra Halimöttönen

Äitiysloman takia jouduin luopumaan ihanasta työpaikastani eskarin tätinä. Mietin kuumeisesti mitä tekisin läksiäislahjaksi. Viime vuonna rusettien ja letityksen teko jäi liian vähälle lasten kanssa (kyllä, nämä ovat tavoitteena esiopetussuunnitelmassa). Meidän neiti oppi kotona rusetin teon sohvatyynyssä olleilla naruilla, josta sain idean tehdä eskarin sohvallekin tyynyn. Näin lapset voisivat harjoitella rusetin solmimista ja letitystä puolihuolimattomasti sohvalla istuskellessaan.



Lopulta idea kehittyi superihanaksi ja hassunhöpsöksi herra Halimöttöseksi. Herran hiuksia voi letittää kolme lasta kerrallaan (tai aikuinen voi vieressä näyttää mallia) ja kädet ja kengännauhat voi solmia rusetille. Läksiäispuheessa ilmoitin Halimöttösen asuneen meillä, mutta hän pelkää niin hysteerisesti vauvoja, ettei voi asua meillä enää vauvan synnyttyä. Lisäksi Halimöttönen oli useana aamuna roikkunut minun lahkeessani haluten mukaan eskariin. Halimöttöstä saa tietysti halia niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon kuin ikinä jaksaa ja sille kuuluu kertoa vitsejä. Todella hyvin sekä tytöt, että pojat ottivat herran eskariin asumaan.

Kankaana on jotakin vanhaa marimekon kangasta.Silmät ja suu on applikoitu ruskeasta vakosametista ja valkoisesta lakanakankaasta. Hiukset on trikookudetta ja kädet ja kengännauhat vanhoja naruja ja nyörejä. Ylemmässä kuvassa herra on saanut zoobeista tehdyn kruunun päähänsä.

                                         *Tällaisesta höpsöttelystä tulee aina niin hyvälle tuulelle.*