Minulla oli mummo. Maailman ihanin ja rakkain mummo. Mummo oli vain 43-vuotias kun minä synnyin. Mummolassa aina pelattiin lautapelejä yhdessä, mummo opetti juomaan kahvia jo alle kouluikäisenä. Mummo kuunteli aina ja oli kiinnostunut kuulumisistani. Mummo oli ompelija ja opetti minulle enemmän ompelusta kuin kukaan muu. Antoi minun tehdä itse ja kuitenkin seisoi vieressä katsomassa onnistuuko. Jos pyysin hieman auttamaan, mummo teki työn loppuun.(näin kävi viimeksi hääpukuni kanssa) Mummo on tehnyt minulle myös satoja ihania vaatteita, siitä asti kun olin pikkutyttö.Mummo oli ihana.
19.12.2010 mummo otettiin meiltä pois yllättäen ja arvaamatta. Ikäväni on sanoinkuvaamaton ja suuri. Kotona on monta ihanaa asiaa, jotka muistuttavat mummosta. Mummo ei ehtinyt nähdä meidän pientä vauvaamme, mikä jäi minua surettamaan. Ehkäpä mummo jostakin meidän perheen elämää katselee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti